Ylitse muiden

Publisher: 
Place: 
Helsinki
Year: 
2009


Publisher: Bazar.



The novel Tími nornarinnar (2005), translated to Finnish by Seija Holopainen.



About the book:



Sarkastinen ja jouhevalla dialogilla maustettu Ylitse muiden yhdistää islantilaista kansanperinnettä ja tarkkaa yhteiskuntakuvausta: edes syrjäinen Islanti ei välty modernin yhteiskunnan huonoilta puolilta, välinpitämättömyydeltä ja oman edun tavoittelulta.



Pohjois-Islannissa sijaitsevan Akureyrin lukiolaiset harjoittelevat vanhaa islantilaisnäytelmää Taika-Lofturia. Reykjavikista pohjoiseen työkomennukselle lähetetty toimittaja Einar käy seuraamassa harjoituksia, mutta pian hänen huomionsa kääntyy muualle: akureyrilainen nainen on pudonnut kumilautalta työpaikan kanoottiretkellä epäilyttävissä olosuhteissa. Nainen menehtyy myöhemmin vammoihinsa. Kun näytelmän päähenkilö katoaa ensi-illan alla, pikkukaupungin ongelmat imaisevat Einarin mukaansa. Mitä kaikkea kytee rauhalliselta vaikuttavan kaupungin pinnan alla?



From the book:



Kun huonosti nukutun yön jälkeen saavuin Raatihuoneentorin toimistolle joskus lounaan aikaan, minua odotti onnellinen perhe. Tuskin olin astunut kynnyksen ylitse, kun kättentaputukset ja iloinen koiranhaukunta alkoivat. Ásbjörn seisoi vastaanottotiskin luona, Karólína hänen vieressään Snúlli sylissään ja kaikilla oli suu hymyssä korviin asti. Jóa virnisteli nurkkauksestaan.



»Se auttoi», Ásbjörn kertoi. »Yksi tyttö kävi täällä juuri äsken tuomassa Núllin. Hänen äitinsä oli nähnyt kirjoituksesi päivän lehdessä.»



»Mistä se löytyi?» kysyin taputtaessani iloista, terhakkaa hauvelia.



»Snúlli harhautui satamaan ja tyttö huomasi että jotkut pojat olivat heittämässä sitä mereen. Hän sai juuri ja juuri pelastettua Snúllin poikien kynsistä» Ásbjörnin viimeinen lause tuli dramaattisen painokkaasti.



Karólína pyyhki silmiään vapaalla kädellään. »Miten ne pojat on oiken kasvatettu? Kohdella nyt sillä tavalla suloista, pientä koiraa.»



Muistelin että Karólína oli itse käsitellyt aviomiestään samalla tavalla eilen illalla.



»Ihmiset käyttäytyvät joskus kuin tuteettomat elukat», Ásbjörn jatkoi edelleen painokkaasti, mutta suli sitten uudelleen hymyyn. »No, mitäpä siitä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.»



Karólína antoi koiralleen suukon suoraan kuonolle. »Snúlli on päässyt takaisin koriin äidin ja isin luokse.»



»Hienoa, hienoa. Hyvä, hyvä», sanoin ja menin työtilaani. Arvelin ettei minua kohtaisi siellä yhtä iloinen näky.



Aivan oikein. Työpöydälleni kasautuneen papirepinon päällimmäisenä oli kolme viestiä. Ensimmäinen viesti soittopyyntöineen oli Kjartan Arnarsonilta. Toinen oli Hannekselta. Kolmas oli joltakin naiselta. Suljin huoneeni oven, avasin ikkunan kohti vastapäisen talon päätyä ja sytyin tupakan. Sitten ryhdistäydyin ja soitin Kjartanin jättämään numeroon.



Nuori miesääni vastasi: »Kjartan.»



»Tässä on Einar Iltapäivälehdestä, hei. Sain soittopyyntösi ja arvaan, mitä asiasi koskee.»



Toisessa päässä oli hiljaista. Vastaaja veti henkeä. »Sinä siis arvaat, mitä asiani koskee. Arveletko myös tietäväsi, mitä olet saanut aikaan?»



»Pystyn kyllä arvaamaan, mitä se haastattelu on aiheuttanut sinulle. Ja olen siitä todella pahoillani.»



»Pirunmoista hurskastelua. Sikamaista kaksinaamaisuutta.» Miehen ääni pysyi sanojen sisällöstä huolimatta rauhallisena. »Minkä ihmeen takia sinä julkaisit sen älyttömän haastattelun?»



»Sinä et varmastikaan usko minua, mutta haastattelu julkaistiin vastoin tahtoani.»



»Aivan, minä en usko sinua. Jumalalle kiitos, etten ole naimisissa eikä minulla ole lapsia. Pystytkö kuvittelemaan, mitä tällainen sotku olisi voinut aiheuttaa avioliitolle ja perheelle?»



»Kyllä pystyn.»



(63-4)